Uuden elämän syntyminen virkistää

Seurakunnan pastorin henkilökohtaiseen elämään kuuluu myös näitä ihmisen elämän iloja ja suruja ja tänä syksynä on meidän perheessä iloon ja kiitollisuuteen paljon aihetta. Nimittäin tämän syksyn syysloma oli meidän perheessä hyvin innoittava ja virkistävä kokemus. Lensimme puolisoni Uskon kanssa Itävaltaan Salzburgiin, katsomaan meidän ensimmäistä lastenlasta. Tyttäremme Sini ja hänen puolisonsa Bernd olivat saaneet poikalapsen syyskuun 13. päivä. Meitä jännitti kovasti miltä tämä pikkukäärö ihan ”livenä” näyttäisi, olimmehan toki kuvia jo saaneet katsella.

Lensimme Lufthansan koneella Muncheniin, koneen henkilökunta oli siis vain englantia ja saksaa puhuvia. Kaikki tiedotteet puhuttiin hyvin nopealla tahdilla ja kuuluvuus ei lentokoneen äänentoistolaitteissa ollut erikoisen hyvä, niin kuin tiedätte te ketkä paljon lennätte. Siinä viimeistään alkoi kielikylpymme, kun emme täällä kotosuomessa paljon vierasta kieltä tarvitse. Tietysti se teki hyvää, meidän ei niin hyvälle kielitaidolle, koska vävymme kanssa puhumme englantia. Siitä eteenpäin sitten pitikin kommunikoida englannilla, kun emme saksaa hallitse kuin muutaman sanan. Siellä vain totesimme, että olisipa outo matkustaa jos emme osaisi yhtään muuta kuin suomenkieltä ja kuinka ylipäätään siellä voisi pärjätä. Kokemus avasi jälleen tajuntani ajattelemaan sanoman merkityksen ymmärtämisen tärkeyttä. On tosi hyvä asia, että on niitä ihmisiä, jotka kääntävät Raamattua eri kielille, että jokaisella olisi omalla kielellä ymmärrettävästi mahdollisuus lukea Raamattua ja sen kautta tulla tuntemaan rakastava Jumala. Ja vaikka näin olisikin, silti haastetta riittää, saada sanoma ymmärrettävästi ilmaistua.

Matkamme jatkui sitten junalla Salzburgiin. Ensimmäistä kohtaamista pikku vauvan kanssa ei unohda kyllä koskaan, millaiset tunteet ja ajatukset se sai liikkeelle. Merkillinen elämän jatkumon ihme oli siinä läsnä. Tutkittiin löytyikö suvun piirteitä kasvoilla ja se syvä onnen ja kiitollisuuden tunne, että terve vauva oli syntynyt ja se sai uudestaan ihmettelemään Jumalan luomistyötä. Miten se voi olla mahdollista, että yhdeksän kuukauden jälkeen, kaikki on valmista, pienet varpaat järjestyksessä ja nälkä on kova ja itkulla ilmaistaan tarpeet. Siihen ei ymmärrykseni riitä! Uuden ihmiselämän syntyminen, saa aivan kuin onnesta sekaisin. Päivät kuluivatkin Jonas poikaa hoitaessa ja hänen kanssaan vaunuajelua tehden. Vauva vaatii paljon hoitoa tässä vaiheessa.

Samanlaisia tuntemuksia saamme kokea aina myös seurakuntaelämässä, kun joku tulee uskoon, tai jotain muuta uutta ja muuttavaa tapahtuu hengellisessä elämässä. Se synnyttää iloa ja tyytyväisyyttä ja antaa uutta voimaa uskoa Jumalan tekoihin. Jumalan voimaan kätkeytyy aina uutta luova elementti. Siksi meidän kannattaa etsiä ja lähestyä Häntä. Jumala luo uutta, Hän tarvitsee uskovia, joiden kautta voisi tehdä uutta. Jesajan kirjassa sanotaan;

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua. (Jes. 43:19,21).

Siunattua ja valoisaa syksyä, tämän pimeän vuodenajan keskellä jokaiselle

Armi