Uusi vuosi – vanhat kujeet?

Maailma muuttuu. Vain muutos on pysyvää. Tänä vuonna tavoitteena on 7% kasvu. Pyrimme taas parempaan suoritukseen kuin aiempina vuosina. Mitähän uutta ensi kuussa ja vuoden päästä? Minkälainen maailma on 5 vuoden kuluttua kun kaikki menee tällä vauhdilla eteenpäin? Hiomme organisaatiomme entistä tehokkaammaksi ja tavoitamme jotakin sellaista, mitä ei ole koskaan aiemmin nähty. Jätetään entinen taakse ja katsotaan uuteen ja parempaan. Kehitä itseäsi, satsaa koulutukseen ja suoriudut entistä tehokkaammin ja paremmin. Nyt on nyt ja ennen oli ennen, täytyy olla nyt -hetkessä nykypäivässä ja elää sen mukaan.

Tuossa edellä on listattuna muutamia irrallisia lauseita, jotka voisivat olla uutisista, sanomalehdestä, palaverista tai vaikka kahvipöytäkeskustelusta. Ne ovat hyviä ajatuksia ja monessa kontekstissa aivan aiheellisia ja paikkansapitäviä. ”Kehitys kehittyy” ja maailma muuttuu. Mutta muuttuuko kaikki? Onko kaiken päämääränä kuitenkaan muutos? Onko vanha aina pahasta ja muutosta vailla? Ja elänkö oikeasti todeksi vanhoja, aivan perustavaa laatua olevia ja aina olleita, totuuksia? Hamuanko aina vain kohti uutta unohtaen jotakin vanhaa mutta tärkeää?

Mitä Jeesus sanoo nyt vuonna 2010 meille? Mikä on Hänen teesinsä? Mielestäni Jeesuksen vanhat, ikiaikaiset ja tutut, ja joidenkin mielestä jopa aikansa eläneet, yksinkertaiset ajatukset ovat edelleen dynamiittia! Radikaalin Jeesuksen ajatukset ovat erittäin ajankohtaisia myös meille vuotta 2010 aloittaville suomalaisille, väittäisin jopa että ajankohtaisempia kuin koskaan: ”Rakasta lähimmäistäsi, myös vihollistasi. Käännä toinenkin poski. Älä tuomitse.”

Kuka on minun lähimmäiseni? Kuka on viholliseni? Missä tilanteessa käännän toisenkin poskeni? Eikö muka saa tuomita, eikö ketään? Kysynkö tänä vuonna itseltäni näitä kysymyksiä oman arkielämäni ja -tilanteiden keskellä? Muistanko, että minun lähimmäisiäni on kotona, koulussa luokassa ja välitunnilla, viereisen näyttöpäätteen ääressä työpaikalla, naapurissa seinän takana, lähimarketin kassajonossa, iltaharrastuksissa kuntosalilla, iltalenkillä koiraa ulkoiluttomassa, aamuruuhkassa edellä ajavassa autossa, puistonpenkille sammuneena, mopojensa kanssa pörräämässä ostarilla? Ja mitä Jeesus tarkoittaa rakastamisella? Onko se vain lämmintä tunnetta? Vai onko se sitä samaa epäitsekästä rakkautta, joka ajoi Hänet ristille? Muistanko rakastaa lähimmäistäni ystävällisellä eleellä tai hymyllä, antamalla euroja niitä tarvitsevalle, tarjoamalla ruuan nälkäiselle kadun asukille, auttamalla auton konepelti pystyssä tien sivussa seisoskelevaa työmatkailijaa, käymällä kaupassa naapurin vanhalle rouvalle, kannustamalla pihalla paloa potkivia pikkupoikia muutamalla sanalla? Entäs sitten posken kääntäminen ja vihollisen rakastaminen? Kostanko sille käsittämättömän ohituksen tehneelle aamuruuhkassa töihin kiirehtineelle kuskille vai annanko asian olla? Vastaanko toisella törkeydellä työkaverille, joka väärällä jalalla nousseena aamulla tervehtii minua solvauksella? Mitä teen, kun jään toisten virheiden takia yksin vastaamaan takaamistani rahasummista vuosikausiksi? Mitä teen, kun minua loukataan ja syytetään ihan syyttä? Kostanko? Annanko samalla mitalla ja korkojen kanssa? Ja vielä tuomiseminenkin, mitä siitä ajattelen? Enkö voi tuomita edes niitä, jotka ovat selvästi tehneet väärin ja ovat tekemisillään ansainneet seuraukset, joista nyt kärsivät? Entä enkö voi tuomita niitäkään, jotka tekevät selvästi väärin ja toistuvasti, koko ajan eivätkä edes yritä parempaa? Enkö siis voi asettua heidänkään yläpuolelleen ja julistaa heille tuomiota, pitää itseäni heitä parempana?

Näitä mietin, kun aloittelen uutta vuotta 2010. Uskon, että koska Jeesus rakasti minua, saan minäkin voiman rakastaa toisia. Ja uskon, että Jumala rakkaudessaan vaikuttaa minussakin oikeaa asennetta ja oikeita tekoja minun lähimmäisiäni kohtaan.

Juha Mielikäinen
Pastori/ nuoret ja nuoret aikuiset